Hellurei! :)
Ja parempaa uutta vuotta 2015, jos sitä tässä vaiheessa voi vielä toivottaa...
Viimeisimmästä postauksesta on melkein vuosi aikaa, viime vuosi oli kiireinen
ja ei niin kiireinen, mutta se oli vuosi jossa tapahtui paljon asioita,
hyviä ja huonoja.
Blogin tulevaisuus on ollut hyvin kyseenalainen, tulevaisuus muutenkin on
Ja parempaa uutta vuotta 2015, jos sitä tässä vaiheessa voi vielä toivottaa...
Viimeisimmästä postauksesta on melkein vuosi aikaa, viime vuosi oli kiireinen
ja ei niin kiireinen, mutta se oli vuosi jossa tapahtui paljon asioita,
hyviä ja huonoja.
Blogin tulevaisuus on ollut hyvin kyseenalainen, tulevaisuus muutenkin on
ollut kyseenalainen tavalla tai toisella. Kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin
niin olin vähän hukassa loppuvuodesta 2013, pidemmälle ajatellessa olin varmaankin
koko vuoden enemmän tai vähemmän pihalla, niinkuin eri ihminen.
Viime vuosi selkeytti mun ajatuksia tosi paljon.
Viime vuonna 21.1. tapasin mun nykyisen mieheni ja parhaan ystäväni,
vaikka siitä ollaan oltu montaa mieltä, niin se on myös auttanut erottamaan
todelliset ystävät k*sipäistä. Hän on antanut mulle syyn hymyillä ja
nousta ylös sängystä päivittäin. Hän on opettanut mulle paljon, ollut mulle tukena,
auttanut mua tekemään parempia valintoja, rakastanut mua myös sillon kun
en oo itse osannut rakastaa itseäni. Ja vaikka hän joutuikin työmatkalle lähtemään
lähes heti ensimmäisen näkemisen jälkeen, niin ollaan nähty, ja pidetty päivittäin yhteyttä.
Sen työmatkalla olo on oikeastaan opettanut meille kärsivällisyyttä ihan mielettömästi,
vaikkakin edelleen toivon asioiden tapahtuvan aina mahdollisimman pian.
Toivottavasti hän pääsee pian kotiin, niin päästään muuttamaan. ♥
Olen ollut tosi hyväuskoinen kaikista ihmisistä ja luottanut helposti kaikkiin.
Kuitenkin on tullut huomattua ettei täällä voi luottaa kuin itseensä ja muutamiin
ihmisiin, jotka ovat sen osoittaneet mulle. Olen siis miettinyt tosi paljon
mitä kerron ja kenelle, mitä jaan netissä ja tästä syystä myös blogin pitäminen on
mietityttänyt. Toistaiseksi en ole tätä vielä poistanut, mutta saattaa olla,
että kun muutan Hämeenlinnasta niin poistan tai sitten vaan putsaan blogin.
En ole siitä varma, mutta niin saattaa käydä. Olen kuitenkin hämmentynyt siitä, että
ihmisiä on jaksanut kiinnostaa mitä mulle kuuluu nykyään,
ainakin mitä blogin tilastoja katselen.
Huhtikuussa mä menetin mulle tosi rakkaan, läheisen ihmisen,
mun isän. Olen kuitenkin pyrkinyt ajattelemaan, että hänen on parempi olla
nyt kuin viimeisinä aikoinaan kotona. On silti tosi kova ikävä.
Luulen, että mä en ole oikein edes käsitellyt sitä mielessäni.
Mulle on tosi vaikeaa pysähtyä ja käsitellä asioita, oon
vähän sellanen, että pyrin unohtamaan kaikki ikävät asiat ja pääsemään
niin olin vähän hukassa loppuvuodesta 2013, pidemmälle ajatellessa olin varmaankin
koko vuoden enemmän tai vähemmän pihalla, niinkuin eri ihminen.
Viime vuosi selkeytti mun ajatuksia tosi paljon.
Viime vuonna 21.1. tapasin mun nykyisen mieheni ja parhaan ystäväni,
vaikka siitä ollaan oltu montaa mieltä, niin se on myös auttanut erottamaan
todelliset ystävät k*sipäistä. Hän on antanut mulle syyn hymyillä ja
nousta ylös sängystä päivittäin. Hän on opettanut mulle paljon, ollut mulle tukena,
auttanut mua tekemään parempia valintoja, rakastanut mua myös sillon kun
en oo itse osannut rakastaa itseäni. Ja vaikka hän joutuikin työmatkalle lähtemään
lähes heti ensimmäisen näkemisen jälkeen, niin ollaan nähty, ja pidetty päivittäin yhteyttä.
Sen työmatkalla olo on oikeastaan opettanut meille kärsivällisyyttä ihan mielettömästi,
vaikkakin edelleen toivon asioiden tapahtuvan aina mahdollisimman pian.
Toivottavasti hän pääsee pian kotiin, niin päästään muuttamaan. ♥
Olen ollut tosi hyväuskoinen kaikista ihmisistä ja luottanut helposti kaikkiin.
Kuitenkin on tullut huomattua ettei täällä voi luottaa kuin itseensä ja muutamiin
ihmisiin, jotka ovat sen osoittaneet mulle. Olen siis miettinyt tosi paljon
mitä kerron ja kenelle, mitä jaan netissä ja tästä syystä myös blogin pitäminen on
mietityttänyt. Toistaiseksi en ole tätä vielä poistanut, mutta saattaa olla,
että kun muutan Hämeenlinnasta niin poistan tai sitten vaan putsaan blogin.
En ole siitä varma, mutta niin saattaa käydä. Olen kuitenkin hämmentynyt siitä, että
ihmisiä on jaksanut kiinnostaa mitä mulle kuuluu nykyään,
ainakin mitä blogin tilastoja katselen.
Huhtikuussa mä menetin mulle tosi rakkaan, läheisen ihmisen,
mun isän. Olen kuitenkin pyrkinyt ajattelemaan, että hänen on parempi olla
nyt kuin viimeisinä aikoinaan kotona. On silti tosi kova ikävä.
Luulen, että mä en ole oikein edes käsitellyt sitä mielessäni.
Mulle on tosi vaikeaa pysähtyä ja käsitellä asioita, oon
vähän sellanen, että pyrin unohtamaan kaikki ikävät asiat ja pääsemään
vaan nopeasti eteenpäin... ja sit lopulta kaikki ikävät jutut purkautuu kerralla.
Keväällä lopetin myöskin lukion. Aluksi itseasiassa yritin jatkaa sitä,
piti saada tehtyä rästissä olleet tehtävät samalla kun tuli uusia. No.. ei ollut helppoa,
ei napannut lukio, se ei vaan ollut mun juttu. Kun hakupaperit toiseen paikkaan
oli lähetetty, kaikki yrittäminen loppui. En päässyt hakemaani kouluun,
mutta oikeastaan se oli parempikin niin. Olen alkanut uskomaan, että kaikella on tarkoitus.
Onneksi olen myös oppinut, että jonkun loppuminen on aina jonkun uuden alku!
Tällä hetkellä se uusi tarkoittaa ainakin uudenlaista minua,
uutta työpaikkaa, ja pian syntyvää kummipoikaa!
12.2. aloitan Hämeenlinnassa kahvila-apulaisena, ihan mahtavaa!
Tarkoituksena olisi olla myöskin aktiivisempi täällä blogin puolella. :)
Keväällä lopetin myöskin lukion. Aluksi itseasiassa yritin jatkaa sitä,
piti saada tehtyä rästissä olleet tehtävät samalla kun tuli uusia. No.. ei ollut helppoa,
ei napannut lukio, se ei vaan ollut mun juttu. Kun hakupaperit toiseen paikkaan
oli lähetetty, kaikki yrittäminen loppui. En päässyt hakemaani kouluun,
mutta oikeastaan se oli parempikin niin. Olen alkanut uskomaan, että kaikella on tarkoitus.
Onneksi olen myös oppinut, että jonkun loppuminen on aina jonkun uuden alku!
Tällä hetkellä se uusi tarkoittaa ainakin uudenlaista minua,
uutta työpaikkaa, ja pian syntyvää kummipoikaa!
12.2. aloitan Hämeenlinnassa kahvila-apulaisena, ihan mahtavaa!
Tarkoituksena olisi olla myöskin aktiivisempi täällä blogin puolella. :)
~ Nina ~















